Ikämiessuojeluskunta
Ikämiessuojeluskunnan nimi juontuu perustamisvaiheessa asetetusta ikärajasta, joka esti alle 35-vuotiaiden pääsyn suojeluskuntaan.
Ikämiessuojeluskunnan juuret ovat helsinkiläisessä Oldboys Clubbenissa, jonka tarkoituksena oli ylläpitää herrojen kuntoa. Kielikiistan seurauksena suomenkieliset ”oldboysarit” erosivat ja perustivat maaliskuussa 1919 oman suojeluskunnan, Ikämiespataljoonan. Sen perustamisvahvuus oli noin 230 miestä.
Ikämiessuojeluskunnan vahvuus kasvoi 1920-luvulla ja vuosikymmenen lopulla pataljoona oli suojeluskuntapiirin toiseksi suurin suojeluskunta. Kasvuun oli vaikuttanut hyvä jäsenhankinta ja erityisesti vanhan alaikärajan poistaminen. Pataljoonaan saivat liittyä 17 vuotta täyttäneet.
Ikämiespataljoonan vahvuus kaksinkertaistui 1930-luvulla yli 600 mieheen ja siitä tuli piirin suurin suojeluskunta ohi Oldboys-Bataljonenin. Suojeluskuntajärjestö alkoi 1930-luvun alussa tehostaa poikatoimintaa ja myös Ikämiessuojeluskuntaan perustettiin poikakomppania. Se oli Helsingin piirin suurin ja siihen pääsyn ikäraja oli 12 vuotta. Vuonna 1937 ylisuuri pataljoona sai rykmenttikokoonpanon ja nimi vaihtui Ikämiessuojeluskunnaksi.
Suojeluskuntien lakkauttaminen
Suojeluskuntajärjestön lakkauttaminen ei tullut yllätyksenä. Järjestön komentaja, kenraaliluutnantti Lauri Malmberg oli jo keväällä 1944 pohtinut vaihtoehtoja sen varalta. Toiminnan jatkamisen lisäksi häntä askarrutti järjestön omaisuuden kohtalo.
Välirauha solmittiin 19.9.1944. Suojeluskuntajärjetön ylimääräinen edustajakokous pidettiin kymmenen päivää myöhemmin Tuusulassa järjestön päällystökoululla. Kokous valtuutti Malmbergin lahjoittamaan, myymään tai muulla tavalla siirtämään järjestön yliesikunnan omaisuutta uudelle omistajalle.
Ikämiesten Säätiön perustaminen tapahtui hyvin nopeasti, muutamassa päivässä. Entisen konttorinesimies Kaarlo Alarik Wideniuksen, filosofian maisteri Aleksi A Ilmosen sekä kamreeri Oskar Kilpisen laatimat säännöt hyväksyttiin marraskuun 1. päivänä 1944. Kolme päivää myöhemmin (3.11.1944) Oikeusministeriö harkitsi oikeaksi antaa luvan säätiön perustamiseen sekä vahvisti esitetyt säännöt. Marraskuun 5. päivänä säätiön perustajat kokoontuivat valitsemaan säätiölle hallituksen ja seuraavana päivänä Ikämiesten Säätiö merkittiin säätiörekisteriin.
Marraskuun 11. päivänä muistoja avustusrahasto luovutti varansa, 297.600 markkaa yhdellä säädekirjalla Säätiölle. Hieman myöhemmin luovutettiin vielä Ikämiesten Majan myynnistä saadut 40.000 mk. Jostakin syystä Ikämiesten Maja Oy lakkautettiin vasta vuonna 1957, jolloin sen varat 5.409,06 mk siirtyivät Säätiölle. Vuonna 1944 oli yhtiön 200 osakkeesta 121 siirretty Säätiölle ja vuonna 1964 lahjoitettiin vielä yksi osake. Koska pidettiin ilmeisenä, ettei enää esitetä osakkeita lunastettavaksi, hallitus katsoi vuoden 1985 tilinpäätöksessä ko. rahamäärä siirrettävän Säätiön omaisuudeksi.
Helsingin suojeluskuntapiirissä oli 46 suojeluskuntaa. Ikämiessuojeluskunta oli niistä kolmanneksi varakkain. Sen omaisuus koostui kaupungin obligaatioista, muutamasta KOP:n osakkeesta, 105 Ikämiesten majan osakkeesta, rahasta ja 18 palveluskoirasta. Sen kirjanpitoarvo oli 337 000 markkaa.
-Helsingin ikämiessuojeluskunta 1919 — 1944 ‑kirja