Hel­sin­gin Suo­je­lus­kun­ta­pii­rin lip­pu ja lip­pu­komp­pa­nia ohi­mars­sis­sa 1925.

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kivää­riam­pu­ma­kou­lu­tus (1920-luvul­la)

Tal­vi­har­joit­te­lua

Suo­je­lus­kun­nan tal­vi­kou­lu­tus

Old Boys ryk­ment­ti  (1920-luvul­la)

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin ampu­ma­kou­lu­tus

Hel­sin­gin Meri­suo­je­lus­kun­ta

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kivää­riam­pu­ma­kou­lu­tus (1920-luvul­la)

Hel­sin­gin rat­su­va­ki­suo­je­lus­kun­nan ohi­mars­si (1936)

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kk-ampu­ma­kou­lu­tus

Ikämiessuojeluskunta

Helsingin Old Boys rykmenttiIkä­mies­suo­je­lus­kun­nan nimi juon­tuu perus­ta­mis­vai­hees­sa ase­te­tus­ta ikä­ra­jas­ta, joka esti alle 35-vuo­tiai­den pää­syn suo­je­lus­kun­taan.

Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan juu­ret ovat hel­sin­ki­läi­ses­sä Old­bo­ys Club­be­nis­sa, jon­ka tar­koi­tuk­se­na oli yllä­pi­tää her­ro­jen kun­toa. Kie­li­kiis­tan seu­rauk­se­na suo­men­kie­li­set ”old­bo­y­sa­rit” ero­si­vat ja perus­ti­vat maa­lis­kuus­sa 1919 oman suo­je­lus­kun­nan, Ikä­mies­pa­tal­joo­nan. Sen perus­ta­mis­vah­vuus oli noin 230 mies­tä.

Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan vah­vuus kas­voi 1920-luvul­la ja vuo­si­kym­me­nen lopul­la patal­joo­na oli suo­je­lus­kun­ta­pii­rin toi­sek­si suu­rin suo­je­lus­kun­ta. Kas­vuun oli vai­kut­ta­nut hyvä jäsen­han­kin­ta ja eri­tyi­ses­ti van­han alai­kä­ra­jan pois­ta­mi­nen. Patal­joo­naan sai­vat liit­tyä 17 vuot­ta täyt­tä­neet.

Ikä­mies­pa­tal­joo­nan vah­vuus kak­sin­ker­tais­tui 1930-luvul­la yli 600 mie­heen ja sii­tä tuli pii­rin suu­rin suo­je­lus­kun­ta ohi Old­bo­ys-Batal­jo­ne­nin. Suo­je­lus­kun­ta­jär­jes­tö alkoi 1930-luvun alus­sa tehos­taa poi­ka­toi­min­taa ja myös Ikä­mies­suo­je­lus­kun­taan perus­tet­tiin poi­ka­komp­pa­nia. Se oli Hel­sin­gin pii­rin suu­rin ja sii­hen pää­syn ikä­ra­ja oli 12 vuot­ta. Vuon­na 1937 yli­suu­ri patal­joo­na sai ryk­ment­ti­ko­koon­pa­non ja nimi vaih­tui Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nak­si.

Suojeluskuntien lakkauttaminen

Suo­je­lus­kun­ta­jär­jes­tön lak­kaut­ta­mi­nen ei tul­lut yllä­tyk­se­nä. Jär­jes­tön komen­ta­ja, ken­raa­li­luut­nant­ti Lau­ri Malm­berg oli jo kevääl­lä 1944 poh­ti­nut vaih­toeh­to­ja sen varal­ta. Toi­min­nan jat­ka­mi­sen lisäk­si hän­tä askar­rut­ti jär­jes­tön omai­suu­den koh­ta­lo.

Väli­rau­ha sol­mit­tiin 19.9.1944. Suo­je­lus­kun­ta­jär­je­tön yli­mää­räi­nen edus­ta­ja­ko­kous pidet­tiin kym­me­nen päi­vää myö­hem­min Tuusu­las­sa jär­jes­tön pääl­lys­tö­kou­lul­la. Kokous val­tuut­ti Malm­ber­gin lah­joit­ta­maan, myy­mään tai muul­la taval­la siir­tä­mään jär­jes­tön ylie­si­kun­nan omai­suut­ta uudel­le omis­ta­jal­le.

Ikä­mies­ten Sää­tiön perus­ta­mi­nen tapah­tui hyvin nopeas­ti, muu­ta­mas­sa päi­väs­sä. Enti­sen kont­to­ri­ne­si­mies Kaar­lo Ala­rik Wide­niuk­sen, filo­so­fian mais­te­ri Alek­si A Ilmo­sen sekä kam­ree­ri Oskar Kil­pi­sen laa­ti­mat sään­nöt hyväk­syt­tiin mar­ras­kuun 1. päi­vä­nä 1944. Kol­me päi­vää myö­hem­min (3.11.1944) Oikeus­mi­nis­te­riö har­kit­si oikeak­si antaa luvan sää­tiön perus­ta­mi­seen sekä vah­vis­ti esi­te­tyt sään­nöt. Mar­ras­kuun 5. päi­vä­nä sää­tiön perus­ta­jat kokoon­tui­vat valit­se­maan sää­tiöl­le hal­li­tuk­sen ja seu­raa­va­na päi­vä­nä Ikä­mies­ten Sää­tiö mer­kit­tiin sää­tiö­re­kis­te­riin.

Mar­ras­kuun 11. päi­vä­nä muis­to­ja avus­tus­ra­has­to luo­vut­ti varan­sa, 297.600 mark­kaa yhdel­lä sää­de­kir­jal­la Sää­tiöl­le. Hie­man myö­hem­min luo­vu­tet­tiin vie­lä Ikä­mies­ten Majan myyn­nis­tä saa­dut 40.000 mk. Jos­ta­kin syys­tä Ikä­mies­ten Maja Oy lak­kau­tet­tiin vas­ta vuon­na 1957, jol­loin sen varat 5.409,06 mk siir­tyi­vät Sää­tiöl­le. Vuon­na 1944 oli yhtiön 200 osak­kees­ta 121 siir­ret­ty Sää­tiöl­le ja vuon­na 1964 lah­joi­tet­tiin vie­lä yksi osa­ke. Kos­ka pidet­tiin ilmei­se­nä, ettei enää esi­te­tä osak­kei­ta lunas­tet­ta­vak­si, hal­li­tus kat­soi vuo­den 1985 tilin­pää­tök­ses­sä ko. raha­mää­rä siir­ret­tä­vän Sää­tiön omai­suu­dek­si.

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­ris­sä oli 46 suo­je­lus­kun­taa. Ikä­mies­suo­je­lus­kun­ta oli niis­tä kol­man­nek­si varak­kain. Sen omai­suus koos­tui kau­pun­gin obli­gaa­tiois­ta, muu­ta­mas­ta KOP:n osak­kees­ta, 105 Ikä­mies­ten majan osak­kees­ta, rahas­ta ja 18 pal­ve­lus­koi­ras­ta. Sen kir­jan­pi­toar­vo oli 337 000 mark­kaa.

-Hel­sin­gin ikä­mies­suo­je­lus­kun­ta 1919 — 1944 -kir­ja