Hel­sin­gin Suo­je­lus­kun­ta­pii­rin lippu ja lip­pu­komp­pa­nia ohi­mars­sissa 1925.

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kivää­riam­pu­ma­kou­lu­tus (1920-luvulla)

Tal­vi­har­joit­te­lua
Suo­je­lus­kun­nan tal­vi­kou­lu­tus
Old Boys ryk­mentti  (1920-luvulla)
Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin ampu­ma­kou­lu­tus
Hel­sin­gin Meri­suo­je­lus­kunta
Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kivää­riam­pu­ma­kou­lu­tus (1920-luvulla)
Hel­sin­gin rat­su­va­ki­suo­je­lus­kun­nan ohi­marssi (1936)
Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kk-ampu­ma­kou­lu­tus

Ikämiessuojeluskunta

Helsingin Old Boys rykmenttiIkä­mies­suo­je­lus­kun­nan nimi juon­tuu perus­ta­mis­vai­heessa ase­te­tusta ikä­ra­jasta, joka esti alle 35-vuo­tiai­den pää­syn suo­je­lus­kun­taan.

Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan juu­ret ovat hel­sin­ki­läi­sessä Old­boys Club­be­nissa, jonka tar­koi­tuk­sena oli yllä­pi­tää her­ro­jen kun­toa. Kie­li­kiis­tan seu­rauk­sena suo­men­kie­li­set ”old­bo­y­sa­rit” ero­si­vat ja perus­ti­vat maa­lis­kuussa 1919 oman suo­je­lus­kun­nan, Ikä­mies­pa­tal­joo­nan. Sen perus­ta­mis­vah­vuus oli noin 230 miestä.

Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan vah­vuus kas­voi 1920-luvulla ja vuo­si­kym­me­nen lopulla patal­joona oli suo­je­lus­kun­ta­pii­rin toi­seksi suu­rin suo­je­lus­kunta. Kas­vuun oli vai­kut­ta­nut hyvä jäsen­han­kinta ja eri­tyi­sesti van­han alai­kä­ra­jan pois­ta­mi­nen. Patal­joo­naan sai­vat liit­tyä 17 vuotta täyt­tä­neet.

Ikä­mies­pa­tal­joo­nan vah­vuus kak­sin­ker­tais­tui 1930-luvulla yli 600 mie­heen ja siitä tuli pii­rin suu­rin suo­je­lus­kunta ohi Old­boys-Batal­jo­ne­nin. Suo­je­lus­kun­ta­jär­jestö alkoi 1930-luvun alussa tehos­taa poi­ka­toi­min­taa ja myös Ikä­mies­suo­je­lus­kun­taan perus­tet­tiin poi­ka­komp­pa­nia. Se oli Hel­sin­gin pii­rin suu­rin ja sii­hen pää­syn ikä­raja oli 12 vuotta. Vuonna 1937 yli­suuri patal­joona sai ryk­ment­ti­ko­koon­pa­non ja nimi vaih­tui Ikä­mies­suo­je­lus­kun­naksi.

Suojeluskuntien lakkauttaminen

Suo­je­lus­kun­ta­jär­jes­tön lak­kaut­ta­mi­nen ei tul­lut yllä­tyk­senä. Jär­jes­tön komen­taja, ken­raa­li­luut­nantti Lauri Malm­berg oli jo keväällä 1944 poh­ti­nut vaih­toeh­toja sen varalta. Toi­min­nan jat­ka­mi­sen lisäksi häntä askar­rutti jär­jes­tön omai­suu­den koh­talo.

Väli­rauha sol­mit­tiin 19.9.1944. Suo­je­lus­kun­ta­jär­je­tön yli­mää­räi­nen edus­ta­ja­ko­kous pidet­tiin kym­me­nen päi­vää myö­hem­min Tuusu­lassa jär­jes­tön pääl­lys­tö­kou­lulla. Kokous val­tuutti Malm­ber­gin lah­joit­ta­maan, myy­mään tai muulla tavalla siir­tä­mään jär­jes­tön ylie­si­kun­nan omai­suutta uudelle omis­ta­jalle.

Ikä­mies­ten Sää­tiön perus­ta­mi­nen tapah­tui hyvin nopeasti, muu­ta­massa päi­vässä. Enti­sen kont­to­ri­ne­si­mies Kaarlo Ala­rik Wide­niuk­sen, filo­so­fian mais­teri Aleksi A Ilmo­sen sekä kam­reeri Oskar Kil­pi­sen laa­ti­mat sään­nöt hyväk­syt­tiin mar­ras­kuun 1. päi­vänä 1944. Kolme päi­vää myö­hem­min (3.11.1944) Oikeus­mi­nis­te­riö har­kitsi oikeaksi antaa luvan sää­tiön perus­ta­mi­seen sekä vah­visti esi­te­tyt sään­nöt. Mar­ras­kuun 5. päi­vänä sää­tiön perus­ta­jat kokoon­tui­vat valit­se­maan sää­tiölle hal­li­tuk­sen ja seu­raa­vana päi­vänä Ikä­mies­ten Sää­tiö mer­kit­tiin sää­tiö­re­kis­te­riin.

Mar­ras­kuun 11. päi­vänä muis­toja avus­tus­ra­hasto luo­vutti varansa, 297.600 mark­kaa yhdellä sää­de­kir­jalla Sää­tiölle. Hie­man myö­hem­min luo­vu­tet­tiin vielä Ikä­mies­ten Majan myyn­nistä saa­dut 40.000 mk. Jos­ta­kin syystä Ikä­mies­ten Maja Oy lak­kau­tet­tiin vasta vuonna 1957, jol­loin sen varat 5.409,06 mk siir­tyi­vät Sää­tiölle. Vuonna 1944 oli yhtiön 200 osak­keesta 121 siir­retty Sää­tiölle ja vuonna 1964 lah­joi­tet­tiin vielä yksi osake. Koska pidet­tiin ilmei­senä, ettei enää esi­tetä osak­keita lunas­tet­ta­vaksi, hal­li­tus kat­soi vuo­den 1985 tilin­pää­tök­sessä ko. raha­määrä siir­ret­tä­vän Sää­tiön omai­suu­deksi.

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rissä oli 46 suo­je­lus­kun­taa. Ikä­mies­suo­je­lus­kunta oli niistä kol­man­neksi varak­kain. Sen omai­suus koos­tui kau­pun­gin obli­gaa­tioista, muu­ta­masta KOP:n osak­keesta, 105 Ikä­mies­ten majan osak­keesta, rahasta ja 18 pal­ve­lus­koi­rasta. Sen kir­jan­pi­toarvo oli 337 000 mark­kaa.

–Hel­sin­gin ikä­mies­suo­je­lus­kunta 1919 — 1944 –kirja