Hel­sin­gin Suo­je­lus­kun­ta­pii­rin lip­pu ja lip­pu­komp­pa­nia ohi­mars­sis­sa 1925.

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kivää­riam­pu­ma­kou­lu­tus (1920-luvul­la)

Tal­vi­har­joit­te­lua

Suo­je­lus­kun­nan tal­vi­kou­lu­tus

Old Boys ryk­ment­ti  (1920-luvul­la)

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin ampu­ma­kou­lu­tus

Hel­sin­gin Meri­suo­je­lus­kun­ta

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kivää­riam­pu­ma­kou­lu­tus (1920-luvul­la)

Hel­sin­gin rat­su­va­ki­suo­je­lus­kun­nan ohi­mars­si (1936)

Hel­sin­gin suo­je­lus­kun­ta­pii­rin kk-ampu­ma­kou­lu­tus

Ikämiessuojeluskunnan säätiö

Ikä­mies­ten Sää­tiö — Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan Sää­tiö

suojeluskuntamerkkiIkä­mies­suo­je­lus­kun­nan Sää­tiö hal­lin­noi hel­sin­ki­läi­sen Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan sää­tiöi­mää varal­li­suut­ta. Sää­tiö perus­te­tiin alun perin Ikä­mies­ten Sää­tiö nimi­se­nä 6.11.1944, kun pää­tös suo­je­lus­kun­tien lopet­ta­mi­ses­ta teh­tiin. Vuon­na 2004 Sää­tiön hal­li­tus teki esi­tyk­sen nimen muut­ta­mi­sek­si Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan Sää­tiök­si. Nimi ja uudet sään­nöt hyväk­syt­tiin 26.4.2005.

Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan Sää­tiön juu­ret ovat rahas­tos­sa, jon­ka Ikä­mies­suo­je­lus­kun­ta perus­ti tal­vi­so­dan jäl­keen avun tar­pees­sa ole­vien jäsen­ten­sä aut­ta­mi­sek­si.

Var­sin­kin vii­me tal­vi­so­dan aika­na sai lisä­vi­ri­ket­tä ikä­mies­ten kes­kuu­des­sa jo aikai­sem­min vireil­lä ollut kysy­mys oman kuk­kas­ra­has­ton tapai­sen rahas­ton perus­ta­mi­ses­ta Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan omiin nimiin. Kun rin­ta­mal­ta alkoi saa­pua vies­te­jä kaa­tu­neis­ta ikä­mie­his­tä, jot­ka tääl­lä pei­tet­tiin koti­seu­dun mul­tiin, halusi­vat hei­dän sk-tove­rin­sa jol­lain näky­väm­mäl­lä taval­la kun­nioit­taa hei­tä ja säi­lyt­tää hei­dän muis­ton­sa jäl­ki­pol­vil­le. Samal­la voi­mis­tui myös­kin vel­voit­ta­va tun­to, että suo­je­lus­kun­nan oli jol­la­kin taval­la talou­del­li­ses­ti avus­tet­ta­va kaa­tu­nei­den jäsen­ten­sä apua tar­vit­se­via omai­sia. Näin kitey­tyi vähi­tel­len aja­tus oman rahas­ton perus­ta­mi­ses­ta tähän tar­koi­tuk­seen.” Toi­min­ta­ker­to­mus 1941

Suo­je­lus­kun­ta­jär­jes­tön lak­kau­tus pää­tök­sen tul­tua tie­toon, oli pikai­ses­ti huo­leh­dit­ta­va Ikä­mies­ten muis­to ja avus­tus­ra­has­ton varo­jen sijoit­ta­mi­ses­ta. Niis­tä yhdes­sä Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan mui­den varo­jen ja omai­suu­den kans­sa pää­tet­tiin muo­dos­taa sää­tiö nimel­tään Ikä­mies­ten Sää­tiö.

Ikä­mies­ten Sää­tiö pyr­ki avus­tus­toi­min­nas­saan säi­lyt­tä­mään alku­pe­räi­sen rahas­ton hen­gen: “Sää­tiön tar­koi­tuk­se­na on sen hal­li­tuk­sen har­kin­nan mukaan ja näi­den sään­tö­jen puit­teis­sa avus­tuk­sil­la tukea ja aut­taa Ikä­mies­ten Suo­je­lus­kun­taan kuu­lu­nei­ta, avun tar­pees­sa ole­via inva­li­de­ja, jäse­niä ja jäse­nien jäl­keen­jää­nei­tä omai­sia sekä mui­ta­kin kär­si­mään jou­tu­nei­ta, jot­ka ovat toi­mi­neet kotien ja isän­maan hyväk­si.” Sään­tö­jen 2 §

1970 — 1980 -luku­jen vaih­tees­sa avus­tuk­sen tar­pees­sa ole­vien mää­rä puto­si nopeas­ti alle kym­me­neen ja Sää­tiö ryh­tyi etsi­mään uusia avus­tus­koh­tei­ta. 1980-luvun puo­les­sa­vä­lis­sä Sää­tiö kään­tyi Kes­ki-Hel­sin­gin Sota­ve­te­raa­nien, Vapaus­so­dan Inva­li­dien Lii­ton ja Sota­so­keat ry:n puo­leen tie­dus­tel­len avus­tuk­sen tar­pees­sa ole­via. Avus­tet­ta­via löy­tyi vii­si ja Sota­so­kei­den kans­sa syn­tyi pit­kä­ai­kai­nen yhteis­toi­min­ta. Vuon­na 1990 pää­tet­tiin ottaa sota­so­kei­den lisäk­si uusia avus­tet­ta­via ja ilme­ni, että Kaa­tu­nei­den Omais­ten Lii­tol­la oli tar­vet­ta kun­tout­taa sota­les­kiä.

Paluu suojeluskuntaperiaatteeseen

Kevääl­lä 1995 Puo­lus­tus­voi­main komen­ta­ja ken­raa­li Gus­tav Hägglund ker­toi näke­myk­sen­sä sii­tä, että val­tio­val­lan mah­dol­li­suu­det tukea vapaa­eh­tois­ta maan­puo­lus­tus­ta ovat rajal­li­set ja erää­nä mah­dol­li­suu­te­na on kes­kit­tää eri sää­tiöil­lä ja rahas­tois­sa ole­vat varat Maan­puo­lus­tuk­sen Tuki ry:een.

Komen­ta­jan heit­tä­mä aja­tus pani Ikä­mies­ten Sää­tiön miet­ti­mään tule­vai­suut­taan var­sin­kin, kun sää­tiön avus­tus­toi­met oli­vat jo siir­ty­mäs­sä pois sään­tö­jen edel­lyt­tä­mis­tä alku­pe­räi­sis­tä koh­teis­ta: suo­je­lus­kun­ta- ja lot­ta­ve­te­raa­neis­ta. Sää­tiös­sä kat­sot­tiin, että käyn­nis­sä olleen avus­tus­toi­min­nan rin­nal­la voi­tai­siin myös avus­taa vapaa­eh­tois­ta maan­puo­lus­tus­ta.

Ikä­mies­ten Sää­tiö aloit­ti vuon­na 2000 yhteis­työn Maan­puo­lus­tuk­sen Tuki ry:n kans­sa. Sää­tiön alku­pe­räi­set sään­nöt tar­kis­tet­tiin vuo­den 2000 aika­na kah­del­la oleel­li­sel­la lisäyk­sel­lä, jot­ka mah­dol­lis­ti­vat toi­min­nan laa­jen­ta­mi­sen.

Sää­tiön tar­koi­tus­ta mää­rit­tä­vään toi­seen pykä­lään lisät­tiin vir­ke: “Sää­tiön tar­koi­tuk­se­na on myös tukea vapaa­eh­tois­ta maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus­ta, jota sää­tiön perus­pää­oma on aika­naan pal­vel­lut.”

Nel­jän­teen pykä­lään, jos­sa mää­ri­tel­tiin miten sää­tiö toteut­taa tar­koi­tus­taan tuli seu­raa­va lisäys: “Maan­puo­lus­tus­kou­lu­tuk­sen tuke­mi­sek­si sää­tiö antaa talou­del­lis­ta tukea vapaa­eh­tois­ta maan­puo­lus­tus­työ­tä har­joit­ta­vil­le jär­jes­töil­le ja voi itse­kin toteut­taa maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus­ta.”

Vuon­na 2004 Sää­tiön hal­li­tus käyn­nis­ti toi­men­pi­teet sää­tiön nimen muut­ta­mi­sek­si muo­toon Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan Sää­tiö ja uudet sään­nöt hyväk­syt­tiin seu­raa­van vuo­den huh­ti­kuun 26. päi­vä­nä.

Sää­tiö mää­rit­te­li toi­min­tan­sa uusik­si suun­ta­lin­joik­si seu­raa­vat nel­jä koh­taa

  • jat­ke­taan sota­so­kei­den tuke­mis­ta
  • tue­taan vapaa­eh­tois­ta maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus­ta pää­oma­tu­lo­jen sal­li­mis­sa rajois­sa
  • tue­taan yhden Hel­sin­gin Soti­las­lää­nin alu­eel­la toi­mi­van vapaa­eh­toi­sen maan­puo­lus­tus­työ­tä teke­vän jär­jes­tön maan­puo­lus­tus­kou­lu­tuk­seen liit­ty­vää pro­jek­tia
  • koros­te­taan toi­min­nas­sa Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan perin­tei­den vaa­li­mis­ta.

Ikä­mies­suo­je­lus­kun­nan jäl­keen­sä jät­tä­män omai­suu­den tuot­to on palan­nut pal­ve­le­maan suo­je­lus­kun­tien alku­pe­räis­tä tar­koi­tus­ta – kou­lu­tus­ta isän­maan puo­lus­ta­mi­sek­si.